Anun Talvinen Kupletti

Iloinen Anu, muotimimmi maalta,
kohtaa talven, säihkyy, laulaa.
Villapaita, turkis, väriä päällä,
punainen takki, hymyilee säällä.

Ensiksi Anu kaupungista kotoisin,
muutaman vuoden laulanut on joisiin.
Kun lavalla loistaa, yleisö hurraa,
mutta kotiin palaa, kun lapset kutsuu ja kurnaa.

Talvella lumessa, kirpeässä pakkasessa,
muotia näyttää, lämpimässä takissa.
Korvissa korut, kädessä kahvikuppi,
Anu on tähti, ei mikään huppi.

Joka päivä alkaa kiireellä, vauhdilla,
lapset kouluun, kiireessä naurulla.
Sitten suuntaa kohti studiota kaukana,
äänittää hittejä, aikaa ei hukkaile laisinkaan.

Kun ilta saapuu, laulu vaihtuu uneen,
pikkuiset kainaloon, nukahtavat äidin tuuheeseen.
Anu on iloinen, vaikka työ vie aikaa,
perhe ja laulu, ne sydäntä aina paistaa.

Iloinen Anu, muotimimmi maalta,
joka päivään mahtuu taikaa ja laulaa.
Muoti ja perhe, kaksi elämää rinnakkain,
talvisessa lumessa, hän loistaa kimaltaen.

Anu on nimi, sen muista, sen tiedä,
tähti ja äiti, sydämessä syvä.
Muotimimmi ja laulaja, täydellinen yhdistelmä,
talvisessa maassa, Anun kupletti elämää ilahduttaa.